simracing
Mietteitä Nordschleifesta
Nürburgringin vanhalenkki Nordschleife on harvinainen jäännös aikakaudelta, jolloin turvallisuutta ei pahemmin pidetty silmällä ratoja suunnitellessa. Se oli alusta asti kilpakäyttöön suunniteltu suljettu rata. Vuonna 1927 avatun radan nykyversio koostuu pitkistä nopeista osuuksista, joita erottaa toisen ja kolmannen vaihteen hitaammat mutkayhdistelmät.
Esimerkiksi Hockenheimring on helppo nykyrata, jonka mutkat oppii parin kierroksen jälkeen. Sen tie on todella leveä, joiden reunoilla on runsaasti tilaa virheiden varalle. Hockenheimin ajolinjat ja jarrutuspisteet on mahdollista opetella kymmenen senttimetrin tarkkuudella, jolloin ajaminen on aika pitkälti ennalta opetellun toistamista ja eri tilanteisiin mukautuminen jää vähemmälle.
Nordschleifen yli kahdenkymmenen kilometrin pituus erottaa sen selkeimmin Hockenheimringin kaltaisista radoista. Pituus ja mutkien lukumäärä aiheuttaa sen, että radan tarkkojen ajolinjojen ulkoa opettelu veisi liian paljon aikaa, jotta siihen olisi suurimmalla osalla kuljettajista aikaa. Tämä luo tilanteen, jossa ennalta opeteltujen ajolinjojen ja jarrutusmerkkien tärkeys vähenee ja kuljettajien luontaiset ajotaidot nousevat paremmin esille.
Normaali ajotyylini on rauhallinen ja ennalta arvattava joka ei ole nopein vaihtoehto radalla, jonka jarrutuspisteet ja ajolinjat on vaikea opetella. Nordschleifessä huomaan usein venyttäväni taitojani turvallisilta tuntuvien rajojen ylitse, jolloin ajan jatkuvasti normaalia suuremmalla riskillä. Tämä lisää korjausliikkeiden ja minimaalisten virheiden määrä merkittävästi. Mielestäni minimaalisten ja pienten virheiden korjaaminen ajon aikana on millä tahansa radalla tärkeätä osakilpailuissa menestymisen kannalta, koska lähes joka kierroksella tapahtuu jotain pientä perän luistamista tai ajolinjojen leveäksi menemistä.
Loading ...