PnG-kausi pärähti käyntiin
ASW:n 60’s Touring -kausi pärähti käyntiin Oulton Parkissa Englannissa. Pitkään suunnittelupöydällä olleessa kaudessa ajetaan GTR2:n Power and Glory -modin legendaarisilla 60-lukulaisilla.
Autot eivät ole täysin tasaisia, mutta tasapainoisempaa pakettia ei näistä hitaammista saanut kasaan. Shelby GT-350 on suorilla selkeästi nopein, mutta se jää mutkissa ja jarrutuksissa kevyelle Jaguar E-type Lightweightille. Ferrari 275 GTB\C olisi muuten Jaguaria nopeampi, mutta siinä on parisataa kiloa ylimääräistä painoa, jonka takia se on noin sekunnin hitaampi. Alfa Romeo GTA on sarjassa eniten käytetty auto. Se, että auto on hitain, ei ole näköjään pahemmin vaikuttanut kuljettajien valintoihin. Selkeästi suurin osa kauden kuljettajista on valinnut autonsa sen mukaan millä tykkää eniten ajaa.
Kisan jälkeen kierroksia oli mittarin mukaan yhteensä 200 kierrettynä, joten tällä kertaa oli tullut harjoiteltua kunnolla. Kisa meni kuitenkin hieman vaihtelevalla menestyksellä. Aika-ajo meni hyvin, joten starttasin kisaan neljännestä ruudusta. Pari ensimmäistä kierrosta oli vähän ikävät ajaa kun Shelbyt lappasivat vasemmalta ja oikealta ohi ilman, että pystyin tekemään mitään. Törmäilin vielä siinä Vataseenkin, jota jäin odottamaan, joten käväisin huonoimmillaan kahdeksannella sijalla.
Sain kuitenkin nopeasti omasta vauhdistani kiinni ja kellotin oman täyden tankin ennätykseni, joka oli peräti 0,3s nopeampi kuin mihin olin aikaisemmin pystynyt. Tosin tuo 0,3s saattaa hyvinkin syntyä sillä että ajaa pisimmät suorat Shelbyn imussa. Alun hitailun jälkeen sijoitukseni alkoi pikkuhiljaa nousta. Ensiksi pääsin Artusta ohitse, jonka jälkeen aloin saavuttaa karkuun päässeitä Jenkkejä.
Ensimmäisenä sain Vatasen kiinni, jonka jälkeen Heibon ja viimeisenä Jampun. Itse Shelbyjen kiinni ottaminen ei ollut kovin hankala homma. Ajoin vain niin hyvin kuin pystyin ja ero pieneni jatkuvasti pientä tahtia. Tähän auttoi Shelby-kuljettajien keskinäinen taistelu ja heidän pienet virheet, joiden ansiosta saatoin kaventaa eroa parhaimmillaan sekunnin kierroksessa.
Hyvän suorakulun omaavasta Shelbystä oli kuitenkin vaikea päästä ohitse. Pääsin joka kierroksella toisen sektorin alun hitaassa toisen vaihteen mutkassa vähintään rinnalle, mutta mutkaa seuraavalla pitkällä suoralla ne pääsivät aina karkuun. Kuitenkin radan ensimmäisellä ja viimeisellä sektorilla oli sellaisia jarrutuksia ja mutkia, joissa kevyt autoni toimi paremmin.
Kaikista kolmesta Shelbystä pääsin lopulta samalla tavalla ohitse. Kaikki tekivät kolmannen sektorin alussa jonkun pienen virheen, jonka ansiosta sain ängettyä rinnalle. Pitkissä jarrutuksissa sitten pääsin pikkuisen edelle ja sain otettua ensimmäisellä sektorilla sen verran eroa, että suorakulkuiset Mustit eivät nousseet toisen sektorin pitkällä suoralla ohitseni.
Kipusin lopulta neljänneksi, jota pidän melko hyvänä saavutuksena, mutta valitettavasti tein pari omaa virhettä, jotka tiputtivat minut kisan lopussa seitsemänneksi. Minulla oli PD päällä, josta sain xiitattua renkaiden kulumat tietooni. Renkaiden pito tuntui heikkenevän kun ne olivat kuluneet yli 10%. Arttu vahvisti tämän epäilyksen. Molemmat noista virheistä olivat tietenkin omaa syytäni, mutta tuo pidon katoaminen vaikutti aika paljon toiseen niistä. Tuoreilla renkailla sitä ei olisi sattunut.
Kauden avauksen voitti Joonas Lahti Shelbyllänsä, jolla oli sen verran vauhtia, että kisa taisi olla paalulla melko yksinäinen. Toiseksi ajoi Teemu Ruokolainen ja kolmanneksi Toni Talvitie. Arttu Ahtiainen tipahti ongelmien jälkeen sijalle 12 ja Aki Ilmastin Alfa jäi rengasvalliin.
Kausi jatkuu 15.3 Mostissa, joka on monelle kuljettajalle täysin uusi rata.
Ei kommentteja
Loading ...